#22 Claudia Kärnä

get to know Claudia Kärnä

Mie oon Claudia Kärnä, 27-vuotias Lappeenrannasta kotoisin oleva korispelaaja. Aloitin koriksen päälajina Catzissa 12-vuotiaana. Koris oli Lappeenrannassa tosi hyvällä tasolla ja se vei miut täysin mennessään. Oon myös tosi voitontahtoinen ja kilpailuhaluinen, joten koris sopii miulle lajina täydellisesti. Joukkuepelaajana miut saa syttymään oman joukkueen onnistumiset sekä upeat suoritukset. Siirryin nyt ToPoon pelaamaan ja ootan innolla mitä kyseinen kausi tuo tullessaan. Tulevaisuuden tavoitteena Korisliigassa olisi päästä rotaatioon eli pelaavaan kokoonpanoon samalla tavalla kuin pelasin divarissa.

Koripalloilijan arkeen kuuluu monta treeniä päivässä ja Huudin lounas kruunaa sen kaiken. Padel ja golf kuuluu miun harrastuksiin sekä oman koiran kanssa lenkkeily. Omasta yrityksestä on myös hyvä pitää huolta. Mie valmistuin äskettäin ekonomiksi (kauppatieteiden maisteri) Itä-Suomen yliopistosta. Yritykseni on toimialaltaan konsultointifirma, ja oon tehnyt sen pohjalta somemarkkinointia, podcasteja, asiakastuntemusta ja myyntiä. Haluaisin löytää työelämässä sen oman jutun. Arki vaatiikin aikataulujen hallintaa ja kaiken tasapainottamista, urheilu edellä -asennetta.

Perheeseeni kuuluu isä ja äiti, pikkuveli Rasmus sekä poikaystäväni Valtteri, joka pelaa Porin Ässissä jääkiekkoa. Stormi-koira on miun perhettä myös sekä hyvät ystäväni. Nautin heidän eli miulle tärkeimpien ihmisten kanssa hyvästä ruuasta ja matkustelusta. Haluaisin päästä tutkimaan maita Euroopan ulkopuolelta. Kyllä elämä on yhtä nauttimista!

Mie oon hyvä ystävä ja energiantuoja. Aina, kun astun huoneeseen, ihmiset saavat miusta energiaa ja piristystä päivään. Oon myös ulospäinsuuntautunut ja hyvä esiintymään. Miuhun voi aina luottaa taskuparkkeeraamisessa. Ihailen ihmisissä luotettavuutta, hyväkäytökselllisyyttä, aitoutta ja rauhallisuutta. Olkaa kaikki vaan omia, aitoja itsejänne.

Fun fact: Miun peukalo murtui matkalaukkuepisodissa tuntemattoman miehen kanssa. Pelasin sen jälkeen kaksi peliä, joista toisessa tein oman piste-ennätyksen. Peukalo piti leikata sen jälkeen. Kaikenlaista sitä voikaan sattua.

Nuorille urheilijoille haluaisin sanoa, että intohimoa korikseen ei kannata lopettaa esimerkiksi kun menee lukioon/valmistuu lukiosta. Monilla saattaa siinä vaiheessa tulla paljon uusia kuvioita elämään. Toisilla paikkakunnilla opiskellessani mie sain uusia, hyviä ystäviä koriksesta ja mielestäni koris auttaa myös pitkälle työelämässä. Kannustan siis jatkamaan hyvällä mielellä eteenpäin!